2.11. Klubi IV
eng
Pyhä, epäpyhä ja tekopyhä
Alppilan kirkossa la 2.11. klo 19.30
Liput 30e / 15e / 5e / solidaarisuusliput
Neljännellä klubilla mennään jännittävälle ja vaaralliselle alueelle niin filosofisessa ja taiteellisessa mielessä kuin fyysisestikin.
Pyhyyden, epäpyhyyden ja tekopyhyyden teemojen ympärillä on vahvoja hyvä-paha-asetelmia, joskin eri ihmisille hyvää ja pahaa, tai pyhää ja epäpyhää, edustavat hyvin erilaiset asiat. Klubi järjestetään pyhäinpäivänä, jonka entinen nimi on pyhäin miesten päivä, ja vaikka almanakka on sittemmin siivottu poliittisesti korrektimmaksi, länsimaisessa taiteessa nk. suurteosten kategoriasta löytyy yksinomaan valkoisten pyhäin miesten taidetta, josta ei tällä kertaa ole luvassa tavanomaista yliannostusta.
Sen sijaan nautiskellaan Riina Tanskasen teräviä huomioita pääoman pyhyydestä nykysysteemissä, Eugenie Touma van der Meulenin runoja bipoc-elämien epäpyhyydestä valkoisten ihmisten ja yhteiskuntien silmissä sekä Otto Snellmanin ajatuksia tekopyhyyden hyödyllisyydestä.
Pyhän ja epäpyhän äärellä ollaan myös musiikkiohjelmassa. Detritus ja Armi Von Vep esittävät pyhälle Neitsyt Marialle sävellettyä musiikkia ja neoburleskia yhdistävän shown, joka sotkee itsensä ja kuulijat neitsyys-pyhyys-nautinto-problematiikkaan.
Säveltäjä-taideteos Islaja käyttää esityksessään espanjalaisen naispyhimyksen ja mystikon, Ávilan Teresan, runorukousta 1500-luvulta. Marzi Nyman johdattelee meidät pyhästä epäpyhään urkuimprovisaatioilla ja artisti-aktivisti-luonnonvoima Elsi Sloan esittää sooloperformanssisetillisen vaihtoehtoisia pyhyyksiä.
Illan ohjelma tapahtuu osittain kirkkosalissa, osittain aulabaarissa. Aulabaariin siirrytään n. klo 21 ja mukaan voi liittyä myös suoraan tuolloin, jos kirkkosali tuntuu ahdistavalta ja turvattomalta tilalta. Vaikka kirkko ei kaikille edusta turvallista saati kutsuvaa tilaa, päädyimme kirkkoon paitsi siksi, että se tilana antaa kutkuttavia lisätasoja epä-teko-pyhyys-asetelmille myös siksi, että (luonnolla ja) taiteella menee huonosti, ja kirkoilla on käyttökelpoisia tiloja vähällä käytöllä. Mahdollisimman moninaiset diilit erilaisten toimijoiden välillä parantavat myös pieniresussisten kulttuuritoimijoiden selviytymismahdollisuuksia. Toivottavasti kaltaistemme Vieraslajien tuominen kirkkoon voisi myös muuttaa niitä turvallisemmiksi tiloiksi useammille.
puheohjelma
Riina Tanskanen, puhe
Otto Snellman, puhe
Eugenie Touma van der Meulen, runot
musiikkiohjelma
Armi Von Vep, burleski
Detritus
Kaisamaija Uljas – luutut
Linnéa Sundfær Casserly – laulu
Jaakko Uljas – viola da gamba
– Hildegard bingeniläinen 1098-1179: O viridissima virga
– Barbara Strozzi 1619-1677: O Maria
– Giovanni F. Sanches 1624?- 1679: Stabat Mater (osia)
– Isabella Leonarda 1620-1704: Ave Regina Caelorum
– Barbara Strozzi 1619-1677: Nascente Maria (osa)
Elsi Sloan
Islaja
Marzi Nyman, urut
saavutettavuus
Alppilan kirkko sijaitsee Helsingin Alppilassa, Linnanmäen kupeessa osoitteessa Kotkankatu 2. Lähelle pääsee raitiovaunuilla 3 ja 4 sekä bussilla 23.
Liikuntaesteisten käynti kirkkoon Kotkankadun lasiovista porrashissillä. Kulku ala-aulaan ramppia pitkin samasta ovesta.
Alppilan kirkossa on induktiosilmukka ja inva-WC.
Klubin puhe- ja lauluohjelma käännetään pääosin suomeksi ja englanniksi. Käännökset ovat saatavilla erillisin ohjeistuksin paikan päällä.
esiintyjät
Riina Tanskanen
on tamperelainen sarjakuvapiirtäjä ja yhteiskuntakriitikko. Hänen karnevalistisen vakava Tympeät tytöt on suomalaisen popfeminismin pyhä kirja. Tanskasen ja Samu Kuopan viime vuonna ilmestynyt Kapitalismin suuri illusio avaa silmät kapitalismin valheille ja kutsuu lempeään vastarintaan.
Islaja
kohtaa kuulijansa liminaalitilassa, missä tarkat määritelmät eivät auta löytämään lyhintä reittiä hätäuloskäynnille.
Otto Snellman
on filosofian väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla. Hän tutkii tekopyhyyden käsitettä ekokriisien politiikassa ja etiikassa. Otto on ollut mukana ympäristöliikkeessä kymmenisen vuotta.
Armi Von Vep
on helsinkiläinen burleskitaiteilija, jonka yllätykselliset, absurdit ja ”Sensuellin Surrealistiset” esitykset käsittelevät mm. syntymistä ja synnyttämistä, metamorfooseja, sekä katsetta ja katsomista. Von Vep on myös tutkinut naishahmojen karikatyyristä kuvausta länsimaisen oopperataiteen historiassa yhdistämällä klassiset oopperakuolemat ja riisuutumisen taiteen.
Linnéa Sundfær Casserly
on laulaja ja nokkahuilisti, joka jakaa aikansa Oslon ja Helsingin välillä. Hän vaihtelee vaivattomasti kahden instrumentin välillä ja duetoi mielellään myös itsensä kanssa, soittaen ja laulaen samanaikaisesti.
Elsi Sloan
on queer ja kristillisessä yhteisössä kasvanut esiintyjä, joka yhä etsii omaa pyhyyttään. Vieraslajeilla Elsi laulaa jumalan taposta ja uusista kodeistaan, sekä luo itselleen matriarkaalisen siunauksen teininä saamansa patriarkaalisen siunauksen tilalle.
Marzi Nyman
säveltää, soittaa ja laulaa niin, että sitä voisi kutsua aseistariisuvaksi. Jotain pyhää lienee myös lahjakkuudessa, silloin kun se ei synnytä arroganssia tai hierarkioita. Vieraslajit-klubilla Marzi istuu urkujen ääreen vapain käsin.
Eugenie Touma van der Meulen
(they/she) on taiteilija, ystävä, lukija, kirjailija, rakastaja, tekijä, toteuttaja, uneksija, rohkaisija, runoilija, leipuri, oikeudenmukaisuuden etsijä, luova ajattelija, ystävällisyyden levittäjä. Eugenien teokset tutkivat kaipausta, kuulumista ja kodin merkitystä. Tällä hetkellä Eugenie pohtii sukupolvien välistä surua ja tuskaa, jonka kanssa hän elää palestiinalais-armenialaisena. Miten luoda jotain, kun jopa selviytyminen tuntuu epäreilulta? Hän haluaa luoda tilan, jossa ihmiset voivat kokoontua yhteen ja kuunnella, olla osa ajatuksiaan ja tuntea olevansa vähemmän yksin.
Anders Pohjola
on uuteen taidemusiikkiin erikoistunut äänisuunnittelija. Pohjola on usein mukana uusien sävellysten valmisteluissa ja tekee yhteystyötä erityisesti nuorten säveltäjien kanssa. Vieraslajeille hän tuo myös valoa.
Jaakko Uljas
on välimaastoissa navigoiva kuvataiteilija ja valegambisti.
Kaisamaija Uljas
on luuttuineen ja ilman epätoivon ja raivon vallassa.
Elissa Shaw
on elämän puolus-tuot-taja, joka siksakkaa toivon ja tuskan välistä rämeikköä.
Eriikka Maalismaa
on viuluineen jatkuvassa ura- ja identiteettikriisissä.