26.9. Klubi III

eng

Sukupuutto & suojelukato

Tiivistämössä to 26.9. klo 20

Liput 30e / 15e / 5e + palvelumaksu / solidaarisuusliput

Luonnolla ja taiteella menee huonosti.

Valitettavat poikkeukset ja yksittäistapaukset. Joku kokoomuspoliitikko ehti X:n valistamaan, ettei raakku ylipäätään ollut elinkelpoinen laji, ja että oli oikeastaan ihme, että se oli säilynyt näinkin pitkään. Samaa voisi kaiketi sanoa niistä monista taideyhteisöistä, yhtyeistä ja tapahtumista, jotka ovat päätyneet lopettamaan toimintansa. Sekä luonnossa että taiteessa paikalliset ja rajatut tuhot kiihdyttävät toisten lajien tuhoa, ja sekä luonnossa että taiteessa puhutaan yksittäistapauksista, kunnes on liian myöhäistä.

Luonto ja lajisto muuttuu, korjaa itseään ja sopeutuu aiheuttamaamme tuhoon; samoin taide jatkuu ja löytää uusia muotoja. Vähemmän varmaa on, että ympäristö pysyy länsimaiselle ylikulutuskulttuurille otollisena ja että instituutioihin nojaava ns. korkeakulttuuri pystyy reagoimaan yhteiskuntien muutokseen.

Sekä luonnossa että taiteessa ensin kärsivät ne, joiden ei kuuluisi. Ekokriisi ja lajikato koituu ensin niiden kohtaloksi, joiden syy se vähiten on, ja taiteen kentältä kuolevat vapaan kentän kiinnostavat toimijat, kun vähenevät kulttuurirahat käytetään luutuneempien instituutioiden pelastamiseen.

Toisin kun lajikadon pyyhkimät rihmanaava ja kevätsittiäinen, kapitalistinen korkeakulttuuri ehkä joutaakin kuolla. Nyt se kuitenkin vielä elää ja 26.9. sen piirissä voidaan ihmetellä katoavia lajeja, luonnonsuojelulain puutteita ja sitä, millaista musiikkia luonto inspiroi romantiikan vs. koneellisten avohakkuiden aikakaudella.

Puheohjelmassa kuullaan metsäaktivisteja eri aktivistisukupolvista, kun Emma Kähkönen ja Risto Isomäki ruotivat metsiä ja niiden suojelua, Salli Uljas tonkii luonnonsuojelulain ongelmia ja Eugenie Touma van der Meulenin runot puhuvat metsän ja luonnon merkityksestä identiteetille asuinmaan vaihtuessa.

Tanssijat Pääsky Miettinen ja Viki Konto poulou tuovat liveliikkeen mukaan Kalle Hammin ja Dzamil Kamangerin videoteokseen “Haitallisten vieraslajien puutarha”, jossa kotoisen vieraat kasvit tuottavat myös ääntä. Klassisen musiikin perinneosiosta vastaa tällä kertaa Kamarimusiikin Kuningaslajina ylistetty ja ruhtinaallisissa hoveissa pyhitetty jousikvartetti. Antonín Dvořákin laulusarjassa “Sypressit” itketään metsässä rakkauden hankaluuksia ja tuijotellaan puita rakastetun kuvina. 1800-luvulla oli tavallista ja mahdollista romantisoida luontoa ilman varsinaista huolta sen tuhoutumisesta. Toisin on Lauri Marjakankaan uudehkon jousikvarteton kohdalla, joka innoittunut mm. tietokirjasta ”Metsä meidän jälkeemme”.

Klubia varten on koottu projektikuoro Ensemble 1/9, joka esittää lauluja sukupuutton partaalla sinnittelevistä valaista ja sukupuutolta pelastetuista joutsenista sekä venezuelalaisen elämänvetoomuksen. Luontosuhteesta, ekokriisistä ja hektisestä nykymaailmasta kirjoittaa myös progressiivista folkia soittava Vimma-bändi, jolta tulemme varmasti kuulemaan varmasti teemaan sopivia energianpurkauksia.

puheohjelma

Risto Isomäki, puhe

Emma Kähkönen, puhe

Otto Snellman, fasilitointi

Salli Uljas, puhe

Eugenie Touma van der Meulen, runoja

Lauri Marjakangas, teosesittely

musiikkiohjelma

Vimma, bändi

Eeva Rajakangas – laulu
Roope Jokinen – viulu
Kalle Outila – akustinen kitara
Aino Kallio – piano
Santeri Kettu – basso
Vilho Louhivuori – rummut

Ensemble 1/9, kuoro
Simo Häkli, kuoronjohto

Caroline Shaw: and the swallow (2017)
Sirut: Joutsenlampi (sov. Lotta Hyvärinen)
Carlos Cordero: ¡Ayúdame! (Venezuelan Plea for Life) (2019)
Christopher Tin: Wild Swans (2022)
VUK/Maj Karma: Valaiden laulu (sov. Lotta Hyvärinen)

Laulajat: Wilhelm Blomberg, Johan Dahlbo, Petra Haapio, Lotta Hagfors, Lotta Hyvärinen, Otso Kallio, Oliver Kollberg, Salla Laisi, Veera-Selina Lajoma, Pyry Kantonen, Tyyni Kantonen, Juho Rantonen, Emiel Riiko, Ville Romanov, Elissa Shaw ja Aliisa Talja.

Eriikka Maalismaa, viulu
Siljamari Heikinheimoi, viulu
Vuokko Lahtinen, alttoviulu
Joanna Hanhikoski, sello

Lauri Marjakangas: Jousikvartetto nro 1 ’Aarniometsä’ (2020-21)
– osa II ”Myrsky käy ja metsä pauhaa” (Aleksis Kivi)

Antonín Dvořák: Sypressit (sov. jousikvartetille) (1887), osat:
– In The Deepest Forest Glade I Stand (Zde v lese u potoka)
– Nature Lies Peaceful in Slumber and Dreaming (Nad krajem vévodí lehký spánek)

Pääsky Miettinen & Viki Konto poulou, tanssi

Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger:
Garden of Invasive Alien Species (2013)

saavutettavuus

Tiivistämö sijaitsee Helsingin Suvilahden sydämessä. Lähin metroasema on Kalasatamassa, mutta myös Sörnäisistä on lyhyt matka Tiivistämöön. Suvilahteen on helppo päästä myös bussilla ja kaupunkipyörällä. Lue lisää saapumisesta täällä.

Tiivistämössä on esteetön pääsy lähes kaikkiin tiloihin alakerran tiloja lukuun ottamatta. Yläkerrassa sijaitsee inva-WC ja pääovella on tukeva ramppi. Lue lisää Tiivistämön esteettömyydestä täällä.

Klubin puhe- ja lauluohjelma käännetään pääosin suomeksi ja englanniksi. Käännökset ovat saatavilla erillisin ohjeistuksin paikan päällä.

esiintyjät

(c) Niko Wearden

Pääsky & Viki

Pääsky Miettinen on tanssitaiteilija ja runoilija, joka työskentelee pedagogiikan, esiintymisen, koreografian ja aktivismin välimaastoissa. Häntä kiinnostaa tehdä aistivia ja paikantuvia esityksiä, lukea yhdessä ja olla rajallisuuden, hoivan ja monimutkaisuuden äärellä.


Viki Konto poulou (s. 1994, Ateena) on paikannetun tiedon mukaan epätasaisesti veistetyn (tanssi)taiteilijan tulos. Viki on kiinnostunut takaisinoton ja uudelleenluomisen sujuvista käytännöistä. Hän asettuu yli, alle, vastaan, alle, vierelle, päälle, hiljaisuuteen, kipuun ja jännitteeseen.

(c) Into

Risto Isomäki

on kirjailija ja pitkän linjan kansalaisaktivisti. Hän on ollut mukana kymmenissä trooppisten metsien ja soiden suojeluun sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvissä projekteissa ja kirjoittanut noin neljäkymmentä romaania ja tietokirjaa ympäristöön liittyvistä kysymyksistä. Isomäki sanoo kuuluvansa ympäristöliikkeen Campfire-sukupolveen. Nimi viittaa Afrikasta lähteneeseen suuntaukseen, joka korosti globaalia näkökulmaa ja sitä, että kaiken luonnonsuojelun täytyy perustua paikallisen väestön tuen varmistamiseen.

(c) Jussa Liikkanen

Emma Kähkönen

on toimittaja ja aktivisti poltetusta kaupungista. Hänelle metsien elvyttäminen on puuttuva pala kotien ”jälleenrakentamista”.

(c) Annukka Pakarinen

Otto Snellman

on filosofian väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla. Hän tutkii ekokriisien politiikkaa ja etiikkaa. Otto on ollut mukana ympäristöliikkeessä kymmenisen vuotta.

(c) Pedro Bergamo

VIMMA

on yksi suomalaisen indie-musiikkikentän mielenkiintoisimpia kollektiiveja. Seitsemänhenkisen yhtyeen musiikissa yhdistyvät indierock, taidepop ja etno sekä voimakkaat ympäristöaktivismia käsittelevät sanoitukset. VIMMA kannustaa kuulijoitaan seuraamaan sydäntään.

(c) Pyry Kantonen

Ensemble 1/9

1/9 on vain tätä klubia varten koottu projektikuoro, jossa 16 laulajaa ottaa kantaa luonnon tuhoa ja lajikatoa vastaan. Miltä tuntuu, kun viimeinen varpunen hiljenee? Suomessa joka yhdeksäs laji on uhanalainen.

(c) –

Salli Uljas

on luonnonsuojelubyrokraatti. Suolla vietettyjen tutkimusryhmävuosien jälkeen hakeutui valvomaan luonnonsuojelulakia, koska maailmantuskan lieventämiseksi tarvitsi jotain tutkimista konkreettisempaa. Salli tykkää säännöistä, joten hän on unelma-ammatissaan, mutta edelleen kaipaa konkretiaa ja varsinkin vaikuttavuutta, jota luonnonsuojelulaki tarjoaa melko vähän.

(c) Konsta Lind

Eugenie Touma van der Meulen

(they/she) on taiteilija, ystävä, lukija, kirjailija, rakastaja, tekijä, toteuttaja, uneksija, rohkaisija, runoilija, leipuri, oikeudenmukaisuuden etsijä, luova ajattelija, ystävällisyyden levittäjä. Eugenien teokset tutkivat kaipausta, kuulumista ja kodin merkitystä. Tällä hetkellä Eugenie pohtii sukupolvien välistä surua ja tuskaa, jonka kanssa hän elää palestiinalais-armenialaisena ja joka on juuri nyt erittäin aktiivinen ajankohtaisten tapahtumien vuoksi. Miten luoda jotain sen kautta, kun jopa selviytyminen tuntuu epäreilulta? Hän haluaa luoda tilan, jossa ihmiset voivat kokoontua yhteen ja kuunnella, olla osa ajatuksiaan ja tuntea olevansa vähemmän yksin.

(c) Uzi Varon

Siljamari Heikinheimo

moniottelee taiteen kentällä viulun ja oopperaohjauksen parissa. Arjessa hän moniottelee ruuhkavuosien kanssa ja yrittää kasvattaa tähän maailmaan mahdollisimman hyviä tyyppejä.

(c) Anna-Maria Viksten

Joanna Hanhikoski

on omaa polkuaan uteliaasti etsivä sellisti. Hän arvostaa sekä taiteessa että elämässä läsnäoloa, yhteisöllisyyttä ja metsän näkemistä puilta. Hän toivoo, ettei jonain päivänä herää siihen, että on elänyt vuosia autopilotilla. Joannan arjen kulmakiviä ovat mausteinen linssikeitto ja nopeat käänteet draamankaaressa.

(c) Maarit Kytöharju

Vuokko Lahtinen

on monipuolinen muusikko, jota kiinnostaa taiteen rooli yhteiskunnassa. Lahtinen onkin järjestänyt ilmaista konserttitoimintaa yhteistyössä esimerkiksi ukrainalaisen teatteri Kalamburin ja Punaisen Ristin sekä Helsinki Mission kanssa. Lahtinen on juuri valmistunut musiikin maisteriksi alttoviulistina. Kuluneena syksynä hän on myös aloittanut maisteriopinnot Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla. 

(c) Cata Portin

Eriikka Maalismaa

on viuluineen jatkuvassa ura- ja identiteettikriisissä.

(c) Jaakko Uljas

Kaisamaija Uljas

on luuttuineen ja ilman epätoivon ja raivon vallassa.

(c) Max Rantil

Elissa Shaw

on elämän puolus-tuot-taja, joka siksakkaa toivon ja tuskan välistä rämeikköä.